Turon Blog

Just joo… lupaan mä mitä tahansa, niin näin siinä käy. “Lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että…” pitäisiköhän miettiä tarkkaan, meneekö lupaamaan mitään, vai olisiko ihan hiljaa. Taas on päivittelyt jäänyt, ja jos joku edes blogiamme taikka sivujamme kurkkailee silloin tällöin, olen pahoillani.

Päätin nyt sitten kuitenkin sulkea itse sivut, koska niiden päivittäminen ei vaan onnistu. Ei kerta kaikkiaan inspiroi. Blogin aattelin pitää vielä elossa, jos sitä tänne sattuisi silloin tällöin kirjoittamaankin jotain. Sitten kun on aihetta.  Tällä hetkellä Turosta on tullu varsinainen kotikoira, johon osasyynä olen minä. Aikaa ei  tahdo riittää reenaamiseen, vaan suurin osa siitä kuluu koulun ja toisen harrastukseni, futiksen, parissa. Lenkkeily on tietenkin jokapäiväistä hommaa, mutta lähinnä TOKOn reenaaminen on hieman tyssännyt. Kuitenkin, saapuva kevät (ah, ihana asfaltti!!) saa oman mielialan hieman kohoamaan ja tulee välillä kunnon reenauspistoksia, silti en saa itseäni niskasta kiinni, enkä vääntäydy ulos reenaamaan. Kuviakaan ei ole tullut otettua tässä pariin kuukauteen (tuntuu melko hassulta, rakastan valokuvaamista).

Meille sattui tuossa vuoden vaihteen jälkiin hieman ikävä tapaus. Olimme normaalisti illalla myöhään lenkillä ja vastaan tuli suunnilleen tanskandogin kokoinen koira. Lähdettiin ohittamaan koiraa (pakko saada harjoitusta ohituksiin) ja vastaantulijat otti meihin etäisyyttä. Pian vastaantulijan koira alkoi kiskoa armottomasti ja voimansa avulla pääsi kuin pääsikin hänen otteestaan irti ja syöksyi suoraa meitä kohden. Siinä ei kerennyt itsekään oikein ajatella mitä tehdä, eikä mennyt kuin alle sekunti ja koira oli Turon kaulassa kiinni. Itse ärisin ja karjuin, yritin häätää sitä koiraa pois (voi hitto kun ois tässä tilanteessa ollut purkki mukana, se ois voinu käydä nopeammin), mutta kesti hetki, ennen kuin se irroitti. Turo oli ihan maansa myynyt, ei sen kimppuun oo ikinä noin pahasti hyökätty. Itse oli pienoisessa shokissa, kuin myös, en ole ollut tuollaisessa tilanteessa itse, oon kyllä joskus nähnyt vierestä. No, tunnustelin Turon turkkia, verta ei onneksi tullut ja vastaantulijankin kanssa vaihdoin pari sanaa samalla.

Tuon jälkeen Turo onkin hieman muuttunut. Ärsyttää lähinnä itseä, kun meidän ohitukset ei tuolloinkaan olleet mitään täydellisiä ja nyt tipahdettiin vielä vähän taaksepäin niissä. Nykyään Turo kyttää ulkona vähän kaikkea liikkuvaa, paljon herkemmin. Mutta ei muu auta, kuin jatkaa etiä päin. Ei pidä jäädä käveleen paikalleen. Toivottavasti toista samanlaista ei pääse tapahtumaan.

Loppuun vielä random-kuvia, kuvailtiin tänään hieman. Pikkuveli toimi kameran takana ja Turon kanssa päästiin poseeraamaan. Ihan oikeasti tuo kevään tulo kyllä muuttaa mun mielialaa ja ehkäpä se auttaa myös tähän blogin päivittelyyn.

Tässä taas nähdään se minun alkuinnon hiipuminen. Uuden ulkoasun myötä, joka muuten tuli sivuilla tuossa talvella, minun on aina tarkoitus nostattaa päivitysintoa, mutta kuinka aina käykään. Päivitykset hiipuvat ja hiipuvat ja niitä saa odottaa todenteolla! Nyt on kyllä itsellä ollut varsin kiireinen kesäkuu, että! Lomahan alkoi lastenleirillä, muutama päivä siellä, jonka jälkeen kesätöihin pariksi päivää, jonka jälkeen riparille isostelemaan viikoksi. Oli kyllä mahti leiri, mutta en ollut kahteen viikkoon kerennyt mitään hommailla kunnolla Turon kanssa, enkä ole oikeastaan koko kesäkuuna kerennyt, ärsyttää maan vietävästi. Mutta, yksi lohtu sentäs tässäkin, ilmat on ollu todella, TODELLA surkeat! Riparin jälkeen kesätyöt jatkui ja monena päivänä mietin, että töiden päätteeksi lähen tuon kanssa johonki keskelle korpea, mutta mikä olikaan tilanne töitten jälkeen…. vettä tuli kaatamalla, eikä siinä säässä viihdy koirakaan yhtään, joten turhaa lähteä kastelemaan ja vilustuttamaan itseään. Päästiin me yks päivä käväseen Tiian ja Nalan kanssa Hopeasaaressa. Sinä päivänä paistoi sentään aurinko, mutta tuuli välillä kyllä suht kylmästi. Keskellä meidän reittiäkin oli puro, joka piti kävellä läpi. Oli muuten jäätävän kylmää vettä! Itsehän en kiljunut veden kylmyyttä, enkä valittanut millään tapaa! Eheen. Tais saada Tiia mahtavat naurut kun meikä keskellä puroa: “HYRR, TÄÄ ON IHAN JÄÄTÄVÄÄ, IIK!”. Samalla Turo polski vieressä ja lipitteli veden pintaa, en tiiä mikä sillä on, mutta aina kun sen vie uimaankin, se juo sitä vettä, siis ihan valtoimenaan.

Mutta siis, erikoisempia ei olla kesäkuussa keretty hommata, olen ollut tämän viimeisenkin viikon kesätöissä ja välillä menee niin myöhään, että kun tuut kotiin, niin lenkittää kerkeet, siinä se. On ollut kaiken lisäksi futis pelejä, niin ne syö kanssa sitten sitä aikaa illasta. Mrhp. Mutta heinäkuussa onneksi hellittää, ens viikon pakerran vielä töissä ja sitten alkaa ansaittu loma!Ei olla Turon kanssa keretty TOKOakaan reenimään, tällä hetkellä olisi tarkoitus aloittaa kotireenit, katsotaan mennäänkö sitten varsinaiseen ryhmään enää, vai mitä tehdään, koska meillähän on ollut kentällä vähän ongelmana yleinen sähläys. Irtiolo ja sitten muutenkin Turon härpättimäisyys, vilkas koira ja lyhyt hermoinen omistaja on todella hyvä yhdistelmä. Tällä hetkellä tekisi mieli vain paneutua liikkeisiin, joten, jos mennään ryhmään reenaan, niin ensin tahkotaan näissä ongelmissa (jos tahkotaan, en yhtään tiiä mitä tuo sanois kentällä, TOSI pitkä aika, kun ollaan viimeks oltu kentällä reenaamassa!), sitten menee pian maku koko lajiin, kun ei pysty keskittymään liikkeisiin. Ehkä näin on parempi. Agilityäkin voidaan käydä kaksistaan kentällä ottamassa, mitenhän tuo kepitkin menee, kun ei pitkään aikaan olla päästy ottamaan. Harmittaa sinänsä tämä, että koko kesäkuu on ollu täyttä minulla ja muutenki, SADE, vois joskus loppua tuo! Suomen kesät.
Ihme ja kumma, minulla oli tässä, hmm, puolivuotta sitten hirmuinen pentukuume! Nyt tämä oireilu on kokonaan poissa, vaikkakin jossain tuolla pään takapajukoilla muhii ajatus toisesta koirasta. Turohan täyttää ensi vuonna 5-vuotta. Hurja määrä se! Vastahan tuo oli pikku vesseli. Kun alkaa muistella, niin tulee mieleen älyttömästi asioita, mitä olen tuon kanssa oppinut koirista. Sen puolesta voin ottaa rennommin mielin seuraavan koiran, on tietyt päämäärät, miten aion toimia koiran kanssa, että ei sattuisi tulemaan ongelmia, mitä näin ensimmäisen koiran kanssa on varmaan mahdoton välttää, varsinkin kun kyseessä on kova koira. Tästä minulla tulee mieleen ja kaverillani (kun jutellaan menneistä), joka oli minun kanssa samalla koirien tapakasvatus kurssilla, että mikä oli kouluttajan kommentti sen jälkeen, kun hän oli meidät haastatellut ja saanut vähän tuttavuutta Turoon. “Tämän kanssa saa kyllä tehdä töitä!” ja siinä hän on ollut oikeassa, töitä on tehty ja töitä tehdään. Samalla opitaan lisää ja lisää.No niin, ajaudun todella helposti analyisoimaan kaikkea ja pohtimaan, joten ehkä hyvissä ajoin pistän pisteen tuolla. Vaikkakin, kyllähän koiraihmisiä pitäisi kiinnostaa, enkä sitä epäilekään, mutta tekstistä voisi tulla hervottoman pitkä ja liian pitkää tekstiä on hervottoman tympeää lukea.Ajattelin tänään myös päivitellä itse sivuja. Uutta ulkoasua ei vielä ainakaan tule, mutta lisään pari linkkiä ja etusivun kuvan vaihda pois talvisesta! Sitten omalle sivulleni laitan uuden kuvan. Nauttikaa kaikki kesästä muikein siemauksin ja toivotaan, että aurinko näyttäytyy vielä!